Funkyzeit mit Brüno

No niin näihän tässä kävi, etten osaa päivittää blogiani tarpeeksi usein. Ja ulkoasu on aivan kamala, mutta ehkä se paranee pikku hiljaa, kunhan opin käyttämään tätä (tai sitten ei).

Tänään juhlistin eilisiä nimppareitani käymällä elokuvissa, ostamalla uunituoreen Italian Voguen ja Gossipin Music For Men- levyn. Ei mulla ole tapana juhlistaa nimppareita, mutta se käy hyvänä tekosyynä törsäilylle (ostin Batterynkin). Tyypiksi, joka rakastaa elokuvia, käyn yllättävän harvoin elokuvissa, max pari kertaa vuodessa. Se on vaan niin kallista ja kymmenen euron arvoisia leffoja ei tule ensi-iltaan joka perjantai. Toisekseen siellä näkee ihan liikaa nuoria pariskuntia ja se saa tuntemaan olonsa säälittäväksi, kuin olisi eksynyt johonkin pariskuntien illanviettoon. En jaksanut enää odotella keneltäkään treffikutsua, joten päätin mennä yksin, koska yksi elokuva piti nähdä...

Itävaltalainen muotitoimittaja nimittäin! Brüno ei ollut aikaisemmin tuttu hahmo mulle, noh en mä nyt Sacha Baron Cohenia niin tarkasti olekaan seurannut. Ali G:stä en pitänyt, Borat oli jo paljon hauskempi ja kekseliäämpi ja sitten Brüno; aavistin, että tää jos mikä osuu mun hermoon, jos on osuakseen. Ja osuihan se! Ou boi. Päivänäytökseen oli eksynyt parikymmentä muuta nuorta lisäkseni. Komediat on vähän vaivaannuttavia leffateattereissa katsoa, jos ei itseä naurata tai jos on ainoa, joka nauraa. En tiedä olinko ainoa jolla oli hauskaa, mutta vedet silmissä hekotin kyllä koko puoltoistatuntisen läpi. Härski, härskimpi, härskein! Mutta justiinsa hyvä niin sanon minä. Muodin rakastajana ja julkkisten yksityiselämän suurena seuraajana mikään ei ole niin herkulloista kuin näiden maailmojen parodiointi unohtamatta junttien amerikkalaisten kustannuksella sekoilua. En osaa sanoa miten homot suhtautuvat tähän, anaaliläpistä otettiin meinaan kaikki ilo irti, mutta niiden tarkoituksena oli varmasti vain kohahduttaa vanhoollisia piirejä. Oli siinä muutama kohtaus joita ei vain kyennyt myötähäpeästään katsomaan. Mietin vain kuinka autenttisia nuo kohtaukset olivat. Ilmeisesti vaikeampi oli tehdä kuin Boratia, mutta lopputulos oli joka tapauksessa onnistuneempi.

Yritän keksiä jotain negatiivista sanottavaa, mutta en vain keksi millään. Kaikissa kohtauksissa oli jotain naurettavaa. Ja ihailen suunnattomasti artisteja, jotka laittavat itsensä likoon näin sataprosenttisesti kuin Baron Cohen. Sille hepulle kuuluisi jo Oscari! En minä ainakaan kehtaisi. Viis tähteä Brünolle. Joko rakastat tai vihaat, mä kuulun ensimmäisiin.

It was Britney bitch!

Tänä kesänä ei sitten käyty (käydä) festareilla, mutta sen menetyksen korvasi Britney, ainakin rahallisena menoeränä. Briitu nyt vaan on niitä artisteja, jotka on pakko nähdä ainakin kerran, maksoi mitä maksoi. Ennakko-odotukset eivät olleet megalomaanisia, mutta eivät läpeensä pessimistisiäkään. Joskus ajattelin, etten ikinä maksaisi playback-esiintymisestä, mutta Britneystä on muodostunut sellainen instituutio, että siitä pitää päästä jollakin tapaa osalliseksi, vielä kun neiti on elossa ja kykenevä esiintymiseen…

Saavuimme areenalle ystäväni kanssa hyvissä ajoin. Paikkamme olivat hajapaikat lavan vastakkaisilta puolilta. Olin ainakin tyytyväinen omaan paikkaani; näkymä koko lavakompleksiin oli hyvä, eikä Britneykään ihan hyttysen kokoinen ollut. Ennakkoon olin harmitellut, etten saanut seisomapaikkaa, mutta totesin, että tämän tyylisessä konsertissa se olisi ollut aika turha. Lavalla tapahtui nimittäin koko ajan niin paljon, että jammailulle ei olisi ollut aikaa. Mutta, ei mennä vielä siihen.

En ollut seurannut tiedotteita, joten en tiennyt milloin varsinaisen shown oli määrä alkaa tai oliko lämppäriä tai mitään. Tuli siinä puolitoista tuntia istuttua ennen kuin itse ”Circus” alkoi yhdeksältä. Oli aikaa tarkkailla ympärillä olleita ihmisiä. Keski-ikä oli yllättävän vanha, saattoi olla tekemistä kalliiden lippujen kanssa tai vain sen seikan, että onhan Britney jo vanha konkari poppitaivaalla. Paljon oli nuoria nättejä naisia, äitejä pikkulapsiensa kanssa, suloisia homoja ja pakotettuja poikaystäviä. Jotain julkkiksiakin bongattiin kuten Suomen dragqueen-kerma, Jasper Pääkkönen ja Anitra Ahtola- Janatuinen taaperokokoisen miehensä kanssa.

Siellä olikin sitten lämppäri,joku Dj Havana Brown. Neverheard-tapaus ainakin mulle. Se oli jotenkin aika koomista, kun keskellä isoa stagea tää nainen heilui pöydän takana ja oli soittavinaan jotain levyjä, vaikka oikeasti hän ei tehnyt mitään. Havana oli nätti pitkäsäärinen nainen, mutta body ei ole yksistään mikään vaate! Madonna ja Lady Gaga ovat luoneet aivan megaällön trendin noista bodyviritelmistään…en diggaa. Oli se varmaan ihan hyvä dj, mutta ei oikeen sopinut tuohon tilanteeseen. Tiskijukkien pitää toimia joissain pimeissä kopeissa, eikä keskellä autiota lavaa.

Sitten tulikin screenille alaspäin menevälaskuri, joka näytti, että 25 min sirkuksen alkuun. Kun Circus vihdoin alkoi yhdeksän pintaan, ei Britney laskeutunutkaan vielä lavalle, vaan joku Big Apple Circus tuli tekemään jotain temppuja. Olihan ne temput ihan hienoja, mutta kun toinen pakara oli jo tunnoton tässä vaiheessa, sitä vaan toivoi että alkaisi pian jo kunnoin action. Siinä vaiheessa kun kääpiö jonglöörasi kolmen pallon kanssa, eikä lavalla tapahtunut mitään muuta, mietin, että tästäkö maksoin 115 euroa? Tää osuus oli ohjattu aika peruskoulun kevätnäytelmän tasoisesti.

Vihdoin viimein kakskyt yli yhdeksän punainen esirippu laskeutui ja sekopäinen introfilmi, starring Perez Hilton, käynnistyi. Sitten verhot nousi ja Britney laskeutui keskuuteemme. Ensimmäinen reaktioni oli Britneystä: Mitkä vatsamakkarat! Nyt minullekin valkeni, miksi kuvaehdot olivat niin tiukkalinjaisia; Britney on tuhdissa kunnossa. Ei siinä muuta, mutta ne esiintymisasut vaativat täydellisen kropan. Toinen kauhistuttava asia oli Briitun letti. Se oli aivan kamalassa kuosissa, ruskea väri ei sovi tälle naiselle, ei ainakaan tuollainen omassa vessassa värjätyn näköinen hamppu. Olin jopa vihainen, sillä tällä jos kellä olisi varaa käyttää, vaikka joka päivä kampaajaa, mutta silti tukka on rumempi kuin minulla. Uskon, että Britney on ollut puhuttelussa tästä tempauksesta. Huono juttu oli myös se, että kaikki naistanssijat olivat tummia ja blondina Britney olisi erottunut paljon paremmin joukosta. Tää järkytys kesti vain ekan biisin ajan ja sitten saatoinkin jo keskittyä itse esitykseen.

Playbackin käyttö on kyllä aika kämästä ton tason artistilta, mutta täytyy kyllä todeta, että tämä puute oli korvattu aivan huikealla, silmiä hivelevällä showlla. Sitä oli nautinto katsella. Lavalla tapahtui koko ajan jotain ja sai olla tarkkana missä Britney milloinkin viiletti, niin sulavasti oli mobilisoitu kaikki lavalla. Tanssijat olivat ammattilaisia, puvustus miellytti mun silmääni suuresti, alun taikatemput olivat aivan mielettömiä (Britney mm. leikattiin osiin ja mietin vieläkin miten se temppu oikein tehdään), välillä pyörineet videot olivat sähäköitä ja remixit biiseistä toimivat. Biisilistaa en nyt hätiin löytänyt, enkä sitä ylös kirjoittanut, mutta ainakin nää biisit tulivat: Circus, Piece of Me, Radar, Hot as Ice, Ooh Ooh Baby, If You Seeks Amy, Boys, Me Against the Music, Everytime, I’m a Slave for You, Freakshow, Get Naked, Breathe on Me, Mannequin, Do Somethin’, Toxic, Baby One More Time, Womanizer. Yleisö innostui selvästi eniten If You Seek Amystä ja Toxicista. Vaikka kiertueen nimi on Circus, ei sirkukselta kuitenkaan tullut kuin neljä biisiä, Blackout oli selkeästi paremmin edustettuna. Parempi levyhän se on, eikä Britney tehnyt siitä mitään kiertuetta, joten passasihan tämä.

Kaksi kertaa oli Britneyn mikki päällä; How are you Finland? ja loppukiitokset saatiin kuulla L.I.V.E. Vuorovaikutus yleisön kanssa oli minimissään, enemmänkin oli sellainen teatterifiilis, jossa yleisö istuu hiljaa ja katselee mitä tapahtuu. Yhteenvetona voin summata, että hienoin spektaakkeli mitä oon nähny. Harmittaa vähän, että jätin kameran kotiin, mutta toimin ainakin kuten kunnon journalisti ja boikotoin kuvausta kokonaan. Ainoa miinustekijä oli itse Britney. Tanssihan hän kyllä hyvin, mutta laulua olisi silti mieluummin kuunnellut tilalla. Jos mikki olisi ollut päällä useammin ja BS raikkaammassa ja vetreämmässä kunnossa, kaikki showelementit olisivat olleet kohdallaan. En kuitenkaan usko, että Spears pystyy enää parempaan, tai ainakaan noin massiiviseen kiertueeseen enää. But who knows. Pääasia, että olen nyt nähnyt Britnin ja must-see-listalla on yksi artisti vähemmän.

P.S. Mä haluan samanlaisen päivänvarjon, jonka päällä Britney aukoi suutaan Everytimen tahtiin!

Testing...testing...

Oumaigaad! Jos olisin pro, aloittaisin tän jotenkin tyylikkäästi. En ole, joten aloitetaan sitten anteeksipyytelyllä...

Vuosi sitten juuri ja juuri tiesin mitä bloggaaminen on. En nykyäänkään tiedä mitä se tarkalleen ottaen on, mutta ainakin blogit ovat tulleet vähän tutuimmiksi. Ajatus omasta blogista alkoi kyteä, kun ystäväni aloitti muotibloginsa pitämisen. Ensiaskeleiden ottaminen kuitenkin pelotti ja pelottaa vieläkin. Ehkä eniten jännitän sitä, että tunnepuuskissa tulee kirjoitettua jotakin, mikä myöhemmin kaduttaa tai nolottaa. Riskejä on otettava, jos jotain haluaa tehdä. Yritän pitää sen mielessä.

Toivon, että blogini motivoisi minua tutustumaan tietotekniikan saloihin, sillä olen kaikkien koneiden kanssa niin huono, että hävettää. Jospa myös kirjoitustaitoni kohenisi kirjoittamisen myötä. Yliopistossa opiskelevan tulisi osata kirjoittaa paremmin kuin kuudesluokkalainen, varsinkin kun ei edes ole mitään lukihäiriötä. Ja ärsyttävimpiä kirjoitusmaneereitani yritän myös karsia. Nyt on tavoitteet omalle kohdalleni asetettu, tästä on hyvä jatkaa. (Jos jotain olen ensimmäisenä opiskeluvuotenani oppinut, niin se on tavoitteiden asettaminen ja palautteen anto.)

Olisi mukavaa, jos blogini olisi profiloitunut johonkin tiettyyn aihealueeseen, mutta en halua lokeroida itsenäni mihinkään. Voi olla, että tää tulee olemaan yhtä sekamelskaa, mutta silloin se ainakin olisi minun näköistäni jos ei muuta. Yritän olla niin rehellinen kuin osaan.

Have mega fun!